Maalattua sielunmaailmaa

Ateljeen raakile on ollut viime päivinä jo kovassa käytössä! Aiheita tuntuu riittävän. Tässä kaksi eilistä maalaustani, joissa kuljetaan aika syvissä vesissä. Maalaaminen on minulle toimiva tapa purkaa ajatuksia, tunteita, pelkoja sekä käsitellä vaikeitakin asioita ja kohdata niitä.

img_3982

Anna Järvenpää: Odotus

’Odotus’ on saanut inspiraatiota alunperin Apulannan samannimisestä kappaleesta, jonka sanat kolahtavat ja tuntuivat tuolla hetkellä kertovan pitkäaikaissairaiden läheisistä. Tämä kappale naisen laulamana (esimerkiksi Johanna Kurkelan tulkinta) riipii minua jostain syystä tässä kontekstissa syvemmältä kuin alkuperäinen. Ehkä siksi, että mummoni nukkui pois tällä viikolla pitkän sairastamisen jälkeen.

Halusin kai tässä työssä käsitellä väistämätöntä kuolemaa karulla mutta jollain tapaa kauniillakin tavalla. Kuvattuna on se hetki, kun tajuaa todella kuolevansa.

Nuori, rintasyövän kertaalleen voittanut nainen on kohdannut elämän epäreilun puolen ja saanut syövän nyt toistamiseen: parantumattomana. Toiveikkaana hän on edelleen jaksanut meikata silmänsä ja piirtää itselleen kulmakarvat, jotka sytostaattihoidoissa ovat pudonneet. Sitten tulee pysäyttävä lausunto, jolloin kaikki joko menettää merkityksensä tai sitten saa sellaisen. Tavoitteena minulla oli kai herättää itseni ymmärtämään elämän väliaikaisuus, mutta nyt se toivottavasti tekee saman myös teille. Sen, että jokainen päivä voi todella olla se viimeinen. Minä en olekaan kuolematon.

”Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin”

Apulanta – Odotus


 

img_3984-2

Anna Järvenpää: Valasmatka

’Valasmatka’ on minun tulkintani siitä, kuinka syvältäkin voi nousta ylös mutta siihen ei pysty yksin. Valaan kanssa voi matkustaa takaisin pinnalle, sillä sen on jossain vaiheessa pakko nousta hengittämään. Valas kuvaa ehkä jotain suurempaa ja korkeampaa voimaa joka auttaa ja saa ihmisen jatkamaan eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Se voisi olla myös joku toinen ihminen, esimerkiksi terapeutti tai läheinen joka auttaa vaikeimman yli. Valaalla ratsastaminen, kuten myös toisen apuun tarttuminen on pelottavaa. Se on hyppy tuntemattomaan.

Maalaaminen on siitä jännittävää, että koskaan ei tiedä millainen lopputulos tulee olemaan. Sen takia luonnostelen hyvin vähän jos ollenkaan ja annan ajatuksenvirran ja alitajunnan hoitaa loput. Tarina muodostuu pikkuhiljaa maalauksen edetessä ja sen oikeastaan ymmärtää itsekin kunnolla vasta taulun valmistuttua. Ja se tarina syvenee silloin kun sitä katselee ja siitä keskustelee jonkun muun kanssa.


 

img_3987

Sitten yksi kirjavinkki aiheeseen liittyen:

Paulo Coelhon ’Veronika päättää kuolla’ on kirja jota luen parhaillani ja jonka avulla myös käsittelen kuolemaa aiheena. Siitä tuo ensimmäisenä oleva taulukin varmaan sai paljolti inspiraatiota. Olen noin puolessa välissä, joten vielä on vähän luettavana, mutta voin suositella sitä nyt jo ihan jokaiselle kuten kaikkia muitakin Coelhon kirjoja. Ne eivät petä koskaan. Tässä takakannen teksti:

Veronika on nuori ja kaunis, hänellä on varma työpaikka ja rakastava perhe. Hän ei ole kuitenkaan onnellinen; hänen elämästään puuttuu jotain. Marraskuun 11. päivän aamuna vuonna 1997 hän päättää kuolla. Veronika ottaa yliannoksen unilääkkeitä – ja herää jonkin ajan kuluttua Viletessä, paikallisessa sairaalassa. Siellä hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on vaurioitunut ja hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Tarina seuraa Veronikaa läpi näiden kiihkeiden päivien. Hän alkaa katsella tarkemmin ympärilleen ja kiinnostuu muista potilaista ja siitä, mitä hulluus oikeastaan on. Veronika ymmärtää, että kaikki elämän hetket ovat seurausta tietoisesta valinnasta elämän ja kuoleman välillä. Veronika päättää kuolla on romaani, joka käsittelee vaikeaa aihetta: kuolemaa. Siitä huolimatta Coelhon onnistuu kirjoittaa siitä lämmöllä, optimismilla ja elämänhalulla.

 Terkuin, Anna

 

/ Hello! Here are my two recent paintings from yesterday. First painting’s name is ’Expectation’ or ’Waiting’ in english. I’m not sure which one is correct, but I hope you get the point. There is young woman who had her second breast cancer diagnose, incurable this time. It’s the moment, when you realize that you’re going to die. That you are not immortal. In my head I’m right now going through thing called ’death’ (I mean generally, not literally.) My grandma passed away this week and I’m doing grieving my own way, by painting.

Other is called ’Whale trip’ in english. It’s about getting up again from the depth, but you need help to succeed. This whale is like some kind of bigger might, and it just has to come to the surface and breath eventually. It can also be another person who helps you. Riding a whale can be really frightening, as can help receiving be scary too. 

I also read Paulo Coelho’s ’Veronika decides to die’ right now. It’s about death as well, and even if I’ve read it only half way now, I can subscribe it to anyone. Paulo Coelho never lets you down.

With love, Anna

Mainokset

Kommentti ilahduttaa aina ❤

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s