Ei pöllömpää

En ollut koskaan aiemmin päässyt kuvaamaan pöllöä, enkä edes nähnyt villinä elävää yksilöä kuin tosi kaukaa.

Sunnuntai-iltapäivänä tähän tuli muutos, sillä pihaamme oli ilmestynyt pienen pieni pöllö! Setäni totesi sen olevan varpuspöllö. Se oli ehkä 16-18cm pitkä, eli oikeasti tosi pikkuinen!

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Katselimme pöllöä ensin ikkunasta, mutta hetken kuluttua nappasin tottakai kameran mukaani kokeillakseni saisinko siitä kuvaa. Ja sainhan minä! Kokeilin ensin varovasti kauempaa, ja kun se ei näyttänyt olevansa moksiskaan asiasta, rohkenin lähestyä sitä varovasti.

Loppujen lopuksi olin vajaan kolmen metrin päässä tästä pikkuruisesta otuksesta, sen lähemmäs en viitsinyt mennä ettei se pelästyisi. Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme muutaman minuutin verran, jonka jälkeen palasin sisälle.

Luin myöhemmin netistä, että pihaan ilmestyessään ne saattavat tosiaankin päästää ihmisen ihan parin metrin päähän katselemaan! Sen sijaan pesimäaikaan niitä ei näe missään, vaan ovat tosi tarkkoja siitä että kukaan ei tiedä niiden olemassaolosta tai pesäpaikasta yhtikäs mitään.

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Ottaisitko tuijotuskisan tätä katsetta vastaan? Minä en… 🙂

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

”Mä oon niin kypsä tähän touhuun…” 😀

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Varpuspöllö / Eurasian pygmy owl

Pöllö istuskeli pihasyreeneissä vielä tovin jos toisenkin, tiedä sitten saiko se saalista lähellä ruokailevista pikkulinnuista vai ei. Selvästi ruoan takia se oli siihen jostain metsän siimeksestä pöllähtänyt. Toivottavasti selviää hengissä näistä kovista pakkasista!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli hieno kokemus! Pieneksi linnuksi se oli myös hyvin ylvään näköinen, kuten pöllöt yleensäkin. 🙂 Oletko sinä nähnyt pöllöjä livenä muualla kuin eläintarhassa?

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Mainokset

Brändipohdintaa & pieni paljastus tulevasta

Summer in the woods

Olet ehkä kuullut sanottavan, että jos tahtoo menestyä (puhun nyt erityisesti valokuvausalasta), olisi oma osaamisalue rajattava ja määriteltävä aika tarkasti. Pitäisi ”erikoistua”, jotta saisi luotua sillisalaatin sijaan osaamisalueestaan yhtenäisen ja tunnistettavan, ja varsinkin valokuvausalan myllerryksessä tämä pitää paikkansa.

Että myös ne mahdolliset asiakkaat saisivat portfoliostasi heti ensisilmäyksellä tietoonsa mitä teet parhaiten ja oletko oikea tekijä toteuttamaan palvelua heille.

Summer in the woods


Vai voisiko itsensä sittenkin brändätä käveleväksi sillisalaatiksi? 😀


Summer in the woods

Itsehän olen mitä vikkelimmin pyörivä tuuliviiri, ja se tuottaa pienimuotoisia ongelmia tässä suhteessa. Haluaisin nimittäin tehdä vähän kaikkea ja olla hyvä kaikessa. On muotokuvausta, juhlakuvausta, ruokakuvausta, asetelmia, markkinointikuvia ja vielä luontokuviakin… On myös kuvankäsittelyä, graafista suunnittelua ja paljon muuta siihen liittyvää. Se ei ehkä kuitenkaan toimisi pidemmän päälle, mikäli haluaisin saavuttaa kohdeyleisöni mahdollisimman helposti ja nopeasti.

En vaan osaa päättää! Olen niin kertakaikkisen huono rajaamaan yhtään mitään, koska olen sellainen ”mieluummin överit kuin vajarit” / ”kaikki tai ei mitään” -tyyppi. Voitte vaan arvailla kuinka hyvin konmaritus on allekirjoittaneelta sujunut… 😀

Summer in the woods

Summer in the woods

Summer in the woods

Tuskinpa minun on vielä vähään aikaan pakko rajatakaan mitään kovin tarkasti, mutta mitä aikaisemmin sen parempi, kai. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö voisi tehdä paljon muutakin valokuvauksen saralla, mutta se mitä jakaa ulospäin ja mihin keskittyy, olisi markkinoinnin ja tunnettavuuden kannalta parempi olla tarkemmin rajattua sisältöä.

Nämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä. Ehkä olisi silmiä avaavaa osallistua johonkin brändi/markkinointiluennolle, josta saisi sitten poimittua ne parhaat vinkit omaan tekemiseen.

Joskus sitä nimittäin tuntee olevansa ”ammatillisesti” täysin yksin näiden asioiden kanssa, kun ei ole sellaista tukiverkkoa ympärillä, jonka esimerkiksi koulu voisi antaa. Tai sen koin ainakin sisustusalaa opiskellessani äärimmäisen tärkeäksi voimavaraksi; siellä saatoit aina kysyä opettajalta tai opiskelukaverilta jos jokin asia mietitytti. Toki aion kouluunkin tänä vuonna hakea, mutta se vaihtoehto on aina olemassa ettei sinne pääsekään.

Summer in the woods

Summer in the woods

Alkuvuosi on elelty melko jännittäviä aikoja. Olen edelleen tehnyt kokin töitä jossain määrin, mutta paljastettakoon että sain vastikään erään mielenkiintoisen ja aika isonkin työprojektin, josta kerron teille lisää vähän myöhemmin!

Tämä projekti koskee (myös omaksi yllätyksekseni) luontokuvausta, ja olen siitä kyllä tosi innoissani! Ja mikä on ihan mahtavaa, niin tämä tarjouspyyntö tuli minulle nimenomaan blogin kautta! Onhan se huippua saada oikeasti palkkaa siitä mitä rakastaa eniten tehdä. Ajatuksena olisikin jakaa täällä blogin puolella ainakin yksi kuvauspäiväni alusta loppuun saakka. 🙂

Tuli siinä sitten naputeltua ensimmäinen tarjouskin ilmoille asian tiimoilta, ja sekin oli kyllä opettavainen kokemus!

Ja itse asiassa vaihdoin alkuvuodesta verokortit päikseen, joten teen tällä hetkellä sivutyönä kokin töitä ja päätulon verokortilla tätä valokuvaushommaa. Se oli fiksu veto, sillä tienaan tästä vähän pidempiaikaisesta projektista reilusti enemmän kuin niistä muutamista kokin vuoroista siellä täällä, ja pienemmällä veroprosentilla siitä jää tietenkin suhteessa enemmän palkkaa käteen.

Ainakin toistaiseksi mennään näin, ja siksipä tämä kevytyrittäjyys onkin mainio tapa aloittaa unelmien saattaminen todeksi asti. 🙂

Summer in the woods

Summer in the woods

Että tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. 🙂 Blogissa on ollut suhteellisen hiljaista, kun on ollut niin paljon muuta mietittävää.

Postauksen kuvat ovat muuten viime kesältä. Ne on otettu reilun kilometrin päässä metsästysseuran kodalla, jossa me tykätään Jussin kanssa käydä keittämässä nokipannukahveja ja paistella makkaraa. Luulin jo tyystin kadottaneeni nämä kuvat ja olen etsinytkin niitä, kunnes sattumalta löysin ne vanhoja kuvia selatessani!

Tsemppiä alkavaan viikkoon! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Pariskuntakuvaus / Valokuvausmiitin kuvasatoa 2/2

Nyt on kuulkaas laitettava ihan ehdoton söpöysvaroitus ilmoille! ❤ Miitissä oli mukana ihana nuori kihlapari Jasmine & Joakim, joiden rakkaushetkiä sain kunnian olla ikuistamassa.

En ollut aiemmin kuvannut kertaakaan pariskuntaa, eikä heitäkään oltu varsinaisesti yhdessä kuvattu, joten tämä olikin mitä mainioin tilaisuus kaikille osapuolille. Kuin tilauksesta siis!

Love is in the air! ❤

Meet of photographers&models

Mallit: Jasmine Kesseli ❤ Joakim Kaseva

Meet of photographers&models

Meet of photographers&models

Meet of photographers&models

Meet of photographers&models

Meet of photographers&models

Meet of photographers&models

Täytyy kyllä sanoa että Jasmine ja Joakim olivat oikeita luonnonlahjakkuuksia kameran edessä, ja heitä kuvasinkin ehdottomasti eniten tuon iltapäivän aikana. Olen tosi iloinen että sain heihin miitin ansiosta tutustua, sillä ilman sitä tiemme eivät ehkä koskaan olisi kohdanneet. 🙂

Tykkäsin ihan hirmuisesti ottaa näitä kuvia, ja väkisinkin tulee hymy huulille kun näitä katsoo. 🙂 Toivottavasti hyvä fiilis välittyy myös teille sinne ruudun toiselle puolelle!

Suloista alkanutta viikkoa! ❤

Mallit: Jasmine Kesseli & Joakim Kaseva

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Valokuvausmiitin kuvasatoa 1/2

Olin jo pitkään haaveillut Tampereen valokuvaajat ja mallit -ryhmän miittiin osallistumisesta, mutta joka kerta olen ollut töissä tai on muuten ollut esteitä. Viime sunnuntaina pääsin vihdoin mukaan, ja täytyy kyllä sanoa ettei jää viimeiseksi kerraksi, niin mukavaa siellä oli!

Osallistujia oli syystä tai toisesta normaalia vähemmän, mutta eipä se mitään haitannut. Ehkä omalla kohdalla parempikin niin, kun en tuntenut ketään sieltä entuudestaan. Uusia tuttuja ja kuvattavia kuitenkin sain, joten palasin kotiin paljon rikkaampana kuin sinne lähtiessä!

Huom: TFCD/TFP tarkoittaa ”time for cd/photos”, eli raha ei vaihda kuvaajan ja kuvattavan välillä omistajaa, vaan molemmat osapuolet hyötyvät kokemuksen kartuttamisesta ja toki itse kuvista. Niitä otetaan esimerkiksi portfoliota tai sosiaalista mediaa varten.

Tällaisia niistä ottamistani kuvista sitten lopulta tuli:

Sää oli pilvinen, lunta tuli välillä hiukan ja pakkasta oli aste tai pari. Tuuli oli silti todella hyytävä ja sai kelin tuntumaan paljon kylmemmältä kuin se oikeasti oli. Täytyy kyllä nostaa hattua näille upeille naisille, kun olivat noin hienoiksi itsensä laittaneet ja kestivät olla kylmän sään armoilla! Ihan mieletöntä. 🙂

Nämä kuvat on muuten otettu pelkässä luonnonvalossa, ja vieläpä kaikkein halvimmalla objektiivillani; eli todella monen ”canonistin” laukusta löytyvällä 50mm f/1.8 STM:llä. En ole kuvannut sillä lähes vuoteen juuri ollenkaan, joten päätin ottaa mukaani vain sen ja pärjätä sillä!

Se oli hyvä päätös, ja linssin edullisuudesta huolimatta olen tykästynyt siihen taas. 🙂 Vaihtelu selvästi virkisti, ja nyt olenkin lähiaikoina kuvannut vain ja ainoastaan sillä, vaikka vielä pari viikkoa sitten olisin voinut heittää sillä vesilintua (no en oikeaa lintua, mutta tiedätte kyllä…). Hassua, kuinka mieli muuttuu hetkessä ihan toiseen äärilaitaan.

Jälkikäteen omassa toiminnassa jäi vähän harmittamaan (taas) se, ettei rohkeus riitä ryhmätilanteiden ”haltuunottoon”. Tarkoitan tällä sitä, että kun on useampi kuvaamassa tai muuten hyörimässä, niin varsinainen mallinohjaus jää usein allekirjoittaneelta vähiin, ja jään ikään kuin ”sivustakuvaajaksi”. Itse en nimittäin pysty yleensä keskittymään yhtään, jos ympärillä häärii minulle tuntematonta porukkaa ja siitä johtuen huomioni karkailee jatkuvasti itse aiheesta. Parhaiten toiminkin silloin kun minulla ja mallilla/malleilla on kuvausrauha. 🙂

Tästä huolimatta (tai juuri siksi!) aion osallistua näihin miitteihin toistekin, ja yritän pitää kiinni niistä omista ideoista ja tulla pikkuhiljaa rohkeammaksi myös ryhmässä toimiessa. Tarvitaan vissiin vaan roppakaupalla siedätyshoitoa ja lisää kokemusta! 😀

Ihanaista viikon jatkoa ja myös helmikuun alkua! ❤

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle

Nopein maski ja kuvaus ikinä

Mitä saadaan kun yhdistetään visio, joka on toteutettava ihan ehdottomasti heti + 5 minuutin maskeeraus + 5 minuutin kuvaus?
No, jotain hiukan erilaista!

Quick hobbit styled portrait session

Siihen nähden miten vähän aikaa tähän meni, niin olen ihan tyytyväinen vaikkei tarkennus osunutkaan ihan täydellisesti kohdilleen (silmiin siis).

Halusin tällä kertaa harjoitella nimenomaan low key- tyyppistä valaistusta. Koska en vielä toistaiseksi omista kapeita strip-softboxeja, peitin neliön mallisesta noin 60cm boxista toisen puolikkaan mustalla verholla.

Quick hobbit styled portrait session

Ihan ensiksi siis asettelin valot. Sen jälkeen kun sain ne paikoilleen niin asiat tapahtuivat kyllä todella nopeasti.

Suttasin Jussin kasvoihin mustaa sekä kuparin sävyistä luomiväriä, heitin vanhan ruskean lakanan hartioille ja tadaa, hobitti-look oli valmis! 😀 Photoshopilla olisi toki voinut korvia venyttää kärjistä suipoiksi että olisi sopinut tyyliin paremmin, mutta tyydyin tällä kertaa käsittelemään nämä ihan vaan Lightroomissa. 🙂

Quick hobbit styled portrait session

Ei kovinkaan montaa kuvaa tullut otettua, sillä Jussin olo kävi maskissa hiukan epämukavaksi. Ihailtavan urheasti hän kumminkin suostui tähän omituiseen ideaani nokinaamaisesta miehestä! 😀 Vai mitä sanotte?

Aina ei tarvita tuntien ja taas tuntien työtä, vaan joskus tarpeeksi hyvään lopputulokseen riittää paljon vähempikin vaivannäkö. 🙂

nimmari


Seuraa blogia: Facebook – Instagram – Bloglovin’ – Blogipolku – Blogit.fi – theblogjungle