Heipparallaa! Saimme viimeksi valokuvauskurssilla kotitehtäväksi ottaa kaksi omakuvaa, joista ensimmäinen olisi Vivian Maierin tyyliin jonkin heijastavan pinnan kautta otettu (omani on tämän postauksen viimeinen kuva). Toinen taas olisi sitten jonkun muun tunneilla käsitellyn valokuvaajan inspiroima (Frances Woodman, Cindy Sherman, Elina Brotherus tai Trish Morrissey), tarkemmin sanottuna pastissi, eli jäljitelmä tai tulkinta.
Postauksessa olevat kuvat olen siis tätä kotitehtävää varten luonut, ja se oli mielettömän kivaa! Juuri tällaisissa hommissa oma taiteellisuus tuntuu pääsevän parhaiten esiin.
Kuvat on otettu 10s itselaukaisimella jalustalta, pääasiallinen valonlähde on luonnonvalo ikkunasta ja takana olevaan verhoon olen suunnannut valoa ihan tavallisella pöytävalaisimella.
Valitsin oman inspiraationi lähteeksi Cindy Shermanin ja hänen pelleaiheiset kuvansa. Itselleni tämä koko idea ja inspis tuli sen verran myöhään, että tiesin etten ehtisi tekemään varsinaista jäljitelmää mistään Cindyn klovnikuvasta (se olisi vaatinut vähintäänkin peruukin ja kasvomaalien hankkimisen), joten päätin toteuttaa aiheesta ihan oman versioni ja tulkintani. Yritin jopa tehdä itse kasvomaaleja, mutta eihän niiden pigmentti riittänyt alkuunkaan… Tavallisten meikkien voimalla oli siis mentävä.
Lopputulema olikin sitten ihan omanlaisensa eikä muistuttanut Shermanin kuvia lainkaan… 😀 Olisin halunnut maalata naamani kokonaan valkoiseksi, mutta nyt ei ollut siihen tarkoitukseen sopivaa maalia, joten piti tehdä perus meikkipohja ja tuputella vaan talkkia päälle (eikä se siltikään näytä riittävän vaalealta!).
Ajatus tässä koko tehtävässä oli varmaan juuri se, että saa inspiraation jonkun kuvaajan tyylistä/aiheesta ja ylipäätään uskaltautuu itse rohkeasti sen kameran eteen.
Koskaan ennen en ole mitään tämän tyyppisiä kuvia tehnyt, mutta polte todellakin jäi! Mulle nimittäin avautui ihan uudenlainen näkökulma omakuvien ottamiseen juurikin tämän kurssin myötä! Tajusin, että voin sen suhteen tehdä ihan mitä huvittaa ja myös tiedän itse tarkalleen mitä haluan. Omakuvien maailma niin sanotusti aukeni. 🙂
Itsensä klovniksi meikkaaminen ja pukeminen oli mielettömän kivaa ja vapauttavaa (ei sillä että tästä mikään arkimeikki tulisi tai tämän näköisenä ihmisten ilmoille lähtisin, mutta… 😀 ). Olenkin nyt ajatellut tehdä tulevaisuudessa lisää omakuvia vastaavalla tavalla, erilaisia maskeerauksia kokeillen. Täytyy vaan saada ne kunnolliset kasvomaalit hankittua…
Itse asiassa tästä koko hommasta muotoutuikin jossain määrin jopa terapeuttinen kokemus, kuten omakuvien kanssa kuulemma monesti käy.
Heijastavan pinnan kautta otettu omakuva
Aluksi musta tuntui ettei tämä koko kurssi ollut yhtään ihan sitä mitä alunperin hain, mutta nyttemmin ajateltuna olen erittäin tyytyväinen siihen että se menikin näin! Siellä siis pääosin katsellaan kuuluisien valokuvaajien töitä ja keskustellaan niistä. Niitä katsoessa kumminkin oppii tosi paljon ja saa ennen kaikkea inspiraatiota, ja näitä voi sitten hyödyntää omia kuvia toteuttaessa. Mielestäni on myös hyödyllistä oppia tuntemaan edes joitakin tunnettuja valokuvaajia, se on nimittäin jäänyt allekirjoittaneella ihan liian vähälle…
Miksipä tämä ei voisi olla vaikka Halloween-asu! Onko sulla jotain naamiaisjuhlia tiedossa? 🙂
Mukavaa viikon alkua jokaiselle! ❤
